Päivä numero 7, Kohti Meekojärveä

Päivä numero 7

Huomenta Pitsusjärveltä. Täällä on herätty teltasta. Vielä ei ole tietoa millainen sää on, eikä sitä miten polvi voi. Levossa se ei ole särkenyt yhtään ja laitoin illalla siihen volttaren geeliä.

Tänään kun päivä valkenee ja olemme syöneet kunnon aamupalan, olisi tarkoitus lähteä takaisin Meekojärvelle. Uskallan väittää, että on tämä Pitsusjärveltä Meekojärvelle on Halti vaelluksen raskaimpia etappeja, menee sen kumpaan suuntaan tahansa.

On ollut tähän asti todella upea matka, vaikka aika ajoin väsyttää todella paljon ja joka paikkaan sattuu. Jos en nyt olisi tänne lähtenyt, niin tuskinpa milloinkaan. Rasituksena on ollut kaikkein raskainta mitä olen milloinkaan kokenut. Uskon että Juha voi kertoa samaa tarinaa. Polvi todellakin arveluttaa. Rasituksesta se on tullut kipeäksi ja sen kanssa pitäisi seuraavat 45 km vielä taivaltaa näillä poluilla rinkka selässä. Koitetaan mennä askel kerrallaan.

Huumori lentää meillä silti vaikka kuinka väsyneitä olisimme ja se kannustaa eteenpäin.

Jatkan tästä taas, kun olemme "Meekolla".

Meekojärvelle saavuttu. Eilinen ja aikaisemmat päivät painoivat jaloissa ja koko kropassa. Väsyneitä oltiin kumpikin. On ollut jännä ilmiö täällä, ei ole ollut yhtään nälkä tai ruokahalua. Muutama päivä mennyt niin sanotusti huuruilla. Taatusti on painoakin lähtenyt.

Tänään kun vihdoin pääsimme tänne päätimme jälleen kerran nukkua teltoissa, vaikka autiomökissä ei ollutkaan yhtään asukasta. Teltassa jotenkin nukkuu paremmin, vaikka läheisen putouksen pauhaus tai oikeastaan kohina kuuluu hyvin tänne.

Se kuulostaa samalta kuin iso tuuli puissa, vain vähän voimakkaammin.

Syötiin päivällinen ja oli ensimmäinen ateria jonka söin kokonaan. Se oli oikeasti hyvän makuista, Norjalaisten tekemää retkimuonaa.

Se olisi kuulkaa huomenna noin 20 km etappi edessä kävelyä rinkoilla. Yksi yö Saarijärvellä, sen jälkeen 12 km Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalle. Se mitä meistä tällä hetkellä odottaa on hotellihuone yhdeksi yöksi, hyvä pihvi, kylmä olut ja sauna. Me haistaa tällä hetkellä niin pahalta, että muut saunoja lähtevät karkuun.

Luontoäiti antoi kulkijoille jälleen sään puolesta hienot kelit. Aamulla paistoi aurinko ja kun meinasi tulla liian kuuma tuli pilviä eteen.

Polvenikin vihoitteli vasta loppumetreillä. Vaikka ollaan väsyneitä ja kipeitä, on tämä siis jotain. Kyllä alkoi kesälomani upeasti.

Kello on 20.14 tällä hetkellä ja ajattelin mennä nukkumaan. Täällä kellon ajoilla ei ole väliä, ei ole kiire mihinkään. On vain omat ajatukset seurana. Ei ole sokea tai mitään muutakaan. Luonto on kaunis ja kuinka pieni ihminen on sen rinnalla.