Päivä numero 8, 20 kilometriä kerralla

On 8 päivä, kello 5.47

Täällä on raikas aamu. Tällä hetkellä ei tuule, toivottavasti tulee hieno vaelluspäivä. Naapuri teltasta kuuluu tasainen kuorsaus. Tässä vaiheessa ajatukset suuntautuu jo kotiinpäin. Vaimoa ja Tahviinaa taitaa olla kova ikävä. No jokainen askel vie kotiinpäin, jonka tänäänkin otamme. Matkaa pitäisi tulla Saarijärvelle vajaa 20 km ja reitti on paljon helpompi kävellä kuin reitit täältä Meecolta Haltille ja takaisin.

Blogia varmaan koitan päivittää kuntoon Saarijärvellä, siellä on puhelimeen jo taajuus ja jatkan Kilpisjärvellä kun majoittaudumme sinne. Kuvat ja videot lisää varmaan vasta kotona. Jotenkin tuntuu vieläkin uskomattomalta, että kohta on suorittanut sen mistä on haaveillut ja mahtavaa, että sain kaverin mukaan, kiitos Juha, että lähdit. On ollut raskas, mutta antoisa reissu, enkä kadu hetkeäkään.

Perillä ollaan Saarijärvellä. Toiseksi viimeinen etappi takana. Vedettiin kaksi etappia kerralla yhteensä parisen kymmentä kilometriä kerralla. Nämä reitit oli helppoja tännepäin. Toisin oli kun menimme toiseen suuntaan. Oikeastaan Meekolla kun lähdimme ylämäki oli murtaa tahtomme. Saman tien melkein kun astuttiin teltasta ulos alkoi nousu ja nousu oli suhteellisen jyrkkä.

Varsinkin kun itselle ei maistunut aamupala ollenkaan. Energia oli vähissä. Muutaman kilometriä kestäneen nousun jälkeen vedimme happea oikein kunnolla ja pidimme vähän pidemmän tauon. Pienempiä taukoja oli useita mäessä.

Näiden nousujen jälkeen helpotti ja oli oikein mukava kävellä ja joka askeleella kotiinpäin.

Kun olimme kävelleet noin 10 km tuli Kuonjarjoki vastaan ja sen autiotupa. Sinne pysähdyimme syömään ja keitimme pikakahvit. Siellä oli majoittautunut kaksi helsinkiläistä naista ja heidän kanssaan toristiin tovi. Huomasin lapunkin pöydällä, jossa kerrottiin kadonneesta iäkkäästä miehestä, joka oli yksin lähtenyt hiihtämään tuntureille

Juha kysyi minulta, että jos tietäisin kuinka rankka, tämä reitti on, niin menisinkö sen ja en olisi sitä nyt tehnyt, vastasin että kyllä menisin, koska se haave olisi toteuttamatta.

Nyt istumme vastakkain Saarijärven autiotuvassa ja odotamme, että Pussiruoka valmistuu.

Täällä nukkuu yksi ranskalainen, joka on kävellyt 600 kilometriä ja vielä 300 edessä. Nostan hattua. Sen jälkeen nukkumaan. Huomiseksi on luvattu sadetta ja koitamme aikaisin päästä liikkeelle. Varasin jo valmiiksi retkeily keskuksesta huoneen, siellä pääsee kunnon saunaan, oluella, hyvä pihvi ja ehkä jopa yksi hyvä whiskypaukku.

Olemme olleet jokainen päivä aivan puhki, mutta on tämä ollut koitos ja niin Ihan matka. Kannatti lähteä.