Päivä numero 9, viimeinen etappi ja pakettiauto

Huomenta Saarijärvellä. 

Tänään on luvattu sadetta. Sen pitäisi alkaa jo kello 10.00. Se on siis sadeviitta päivä ja ympyrä sulkeutuu. Kun tulimme viime maanantaina tänne Saarijärvelle, satoi ja kun lähdemme täältä nyt viimeiselle reitille, pitäisi sataa.

Yö tuli nukuttua todella huonosti. Tupa oli täynnä kuorsaajia ja oli todella kuuma. Eikä kova laveri unen tulemiseen mitään auttanut. Heräsin pisin yötä siihen, kun välillä vihlaisi lonkasta, välillä lavasta, välillä ties mistä. Kuitenkin tämäkin oli jo tiedossa lähtiessämme tänne. Tämäkin kokemus on osa vaelluskokemusta ja kuuluu kokonaisuuteen

Viimeistä etappia todellakin viedään ja oletan että se on helpompi toiseen suuntaan kuin tänne tullessa.

Nousimme aikaisin, pakkasimme rinkkamme, emme syöneet aamupalaa, vaan lähdimme kello 7:00 kohti Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikkaa ja pakettiautoa.

Matka alkoi aurinkoisella kelillä. Aurinko pisti hetken parastaan ja oli pakko keventää vaatetusta. Matka mani suhteellisen joutuisasti. Maanantaina toiseen suuntaan matka kesti 7,5 tuntia vesisateessa ja vesisateiden muodostamien tunturipurojen väistellessä. Matka oli uskomattoman raskas maanantaina. Nyt matka meni huomattavan joutuisammin toiseen suuntaan. Melkein kaikki vesilätäköt ja kaikki sadepurot olivat kuivuneet. Kivikkoa riitti silti, kuten tunturilla riittääkin.

Noin puolimatkassa päätti luontoäiti antaa meille virkistävän suihkun ja alkoi sataa. Sadetta riitti loppumatkan ajan. Polveni oli ollut suhteellisen hyvä muutaman päivän, muutamien vihlaistujen kanssa. Noin kolmisen kilometriä ennen maaliin päästyämme se muistutti olemassaolostaan. Kummastakin tuntui muutenkin, että eihän tämä reitti lopu ikinä ja kolme kilometriä voi olla muuten uskomattoman pitkä matka, kun odottaa jotain kuten auton luokse pääsyä. Sinne kuitenkin saavuimme ja ilon huomasi kasvoiltamme. "Hei, me tehtiin se" Kävelimme tuollaisessa reitistössä 110 kilometriä ja huiputimme Haltin. Olo oli mitä upein. Matkalla oli kaksi pistettä, jolloin tunsin jotain saavuttaneeni. Haltin huiputus ja koko reitistön kävely ilman luovuttamista, tai emme olisi luovuttaneetkaan ilman jotain katastrofia. Onneksi mitään sellaista ei tullut ja nämä "taisteluhaavat" mitkä meillä on parantuvat ajan kanssa, kunhan kroppamme vain saa levätä ja toipua.

Nyt istun retkeilykeskuksessa huoneessa, jonka varasimme eilen tunturilla, kun saimme taajuuden puhelimeemme. Suihkussa käyty, voi että se tuntui hyvältä pitkän vaelluksen jälkeen, missä ei pesumahdollisuuksia ollut. Retkeilyvaatteet vaihdoimme siviileihin jo pakussa, ne täytyy varmaan lähettää ongelmajätelaitokselle.

Kävimme syömässä lounasta retkeilykeskuksessa. Voi, että riistakäristys ja perunat voivat maistua hyvältä juureksista puhumattakaan. Totta kai otimme myös oluen, joka meinasi viedä kielen mennessään. Itse otin myös savun makuista Taliskeria 2 cl, oltiin täysin ansaittu ne. Viikon ollaan oltu snackseilla ja pussiruuilla, joita söimme todella vähän. Koko viikon olimme juoneet tunturipuroista vettä, niin onko tuo ihme?

Nyt odotamme, että kello käy tarpeeksi. Miesten saunavuoro alkaa kello 20:15. Saunassa pitää vielä käydä ennen nukkumaan menoa. Huomenna aamupalalle ja pakettiauton nokka kohti etelää ja kohti Varsinais-Suomeen, Pöytyälle.

Tällä hetkellä kipua ja mustelmia riittää, olo on jotenkin tyhjä, mutta väsymys reissusta painaa päälle. Tiistaina olisi tarkoitus olla kotona, jonne on jo kova kaipuu.