Päivä numero 6, Halti

Huomenta päivä Pitsusjärveltä

osa 1

Uusi päivä ja taitaa tulla aurinkoinen sellainen, aika nyt aurinko paistaa lämpimästi. Kello on siis 6.50 aamulla. Yöllä oli ollut pakkasta mutta teltassa silti ihanan lämmin makuupussissa maaten. Yö meni pätkittäin, polvi vähän särki ja oli jotenkin huono olo, syy voi myös olla että aivot kävivät yli kierroksilla.

Tänään siis 24 kilometriä edessä yhteensä. Haltin Suomen korkeimmalle paikalle. Tätä ollaan odotettu viime lokakuusta asti ja nyt se on käsillä. Jatkan tätä jälleen myöhemmin. Minun nyt täytyy laittaa puhelin powerbankkiin kiinni latautumaan välillä.

osa 2

Me tehtiin se vaeltiin läpi kosteikkojen, kivikkojen, me nousimme lohkareista huolimatta Haltin päälle, Suomen korkeimmalle kohdalle, Suomen huipulle.

Reissu oli, jos käyttää sanaa rankka, se olisi vähättelyä. Positiivinen yllätys reitillä oli, että me kuviteltiin matkan olevan pidempi, mitä se todellisuudessa olikaan. Ylös nousu oli hapottava ainakin meillä keski-ikäisille miehille. Sinne kuitenkin päästiin, siellä kohotettiin malja yhteiselle saavutukselle. Tein vielä yhden tempauksen, lauloin Haltin huipulla Täällä pohjan tähden alla laulun. Minun mielestäni se vain sopii tuohon kohtaan. Laitoin sen myös Facebookiin. Tuossa vaiheessa olin aika väsynyt ja ääni värisi, mutta nyt on sekin tehty.

Polvi aloitti sattumisensa jälleen kun lähdimme reitille ja koko kävely sinne oli hankalaa. Ylös nousu oli todella kipeää. Alastulo vasta olikin. Polvi ja polvitaive jokaisella askelella vihlosi, mitä enemmän kävelimme, sitä enemmän se sattui. Loppu kolme kilometriä tulin apinanraivolla perille, mielessäni ainoastaan teltta. Nyt maataan kummatkin omissa teltoissamme kipeinä ja väsyneinä, mutta hyvin mielin. Me todellakin käytiin huipulla. Ei se välttämättä ole monen mielestä hienoa, mutta meille se sitä on. Se saavuttamisen tunne ja tunne siitä, että nyt olemme ylittäneet itsemme.

Se oli kuin olisi voittanut jossain urheilukisoissa tai saanut jonkin hienon henkilökohtaisen tunnustuksen. Jälleen kerran mitkä maisemat. En ihmettele yhtään, kun lappiin, sen karuuteen ja sen kauneuteen voi rakastua ja sinne haluaa aina vain uudelleen. Matka ei kuitenkaan ole vielä ohitse. Meillä on vielä matka pakettiautolle, se sijaitsee 45 km päässä Kilpisjärvellä. Blogi elää vielä ja kirjoitan tätä loppuun asti. Siihen asti kunnes paku tärähtää Pöytyälle kotipihaan sisään. Kiitos tästä ja täällä laittaa silmänsä kiinni onnellinen, mutta kipeä mies.

Se pitää vielä ennen nukahtamista sanoa. Jos luontoäiti koitti estellä kulkuamme aikaisempina päivinä vesisatein ja kovin Tuulin, niin tänään huiputus päivänä luontoäiti antoi meille rakkautta, helli meitä ja näytti kaiken kauneuden, mitä se voi näyttää. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja näkymä Haltin huipulta oli huikea. Kiitos.