Päivä numero 5, Pitsusjärvi
Huomenta päivä numero 5 alkaa teltasta.
Eilen kun saimme teltat pystyyn, päätimme kumpikin mennä hetkeksi lepäämään, ennen kuin menisimme lämmittämään vettä päivällistä varten. Sovimme, että ottaisimme pienet päivälevot ennen syömistä. Otimmekin pienet päivälevot ja heräsimme vasta tänä aamuna. Me emme syöneet illalla mitään ja uni tavoitti kulkijat. Nyt kello on 5.09 kun tätä kirjoitan.
Eilen oli tuulinen päivä kun kuljimme tänne. Yölläkin satoi vettä kun niin nätisti teltan kattoon ropisi.
Vähän aikaa vielä makoillen ja sitten aamu toimille, veden hakuun ja aamupalan tekoon.
Alustavan suunnitelman mukaan tänään olisi vain 11 km etappi edessä, mutta reitti on kuulemma hankala. Palailen kirjoituksen ääreen kun saavumme sinne. Oli kyllä viimeiset kaksi päivää raskaita, mutta maisemat upeita. Ei tiennyt minne olisi katsonut.
Saapa nähdä millainen päivä tästä tulee. Jalat ja lonkat ovat tällä hetkellä todella kipeitä, mutta siitä nekin taas kipuansa hellittää vähän, kun kävelemään lähtee. Ainakin toivotaan näin
Lähtö tänään Meekojärveltä kello10.30 Pitsusjärveä kohti. Heti kun saatiin aamupala syötyä, vesipullot täytettyä ja teltat kerättyä ja rinkat pakattua. Heitettiin taas ne parhaat ystävät selkiimme.
Tällaista ystävää en toivoisi, todellakaan muualla kuin juuri tällaisilla vaelluksilla. Mutta siellä rinkoissa kulkee kaikki tarpeellinen mitä tarvitaan noin viikon kestävällä vaelluksella. Muonat, vaatteet mitä tarvitaan keitto ja ruokailuvälineet, makuupussi, vaimonkutomat villasukat, teltta ja tietenkin oma henkilökohtainen apteekki ja huipun maljankohotus pullo.
Matkamme kesti 8. 30 minuuttia kävellä ja ainoastaan 12 km. Miettikää kuinka raskasta on kävellä painava rinkka selässä täällä tunturissa. Normaalisti tuollainen matka kävellään tasamaalla vähän yli 2 tunnissa.
Mutta matkalla nähtiin vaikka mitä. Toinen toistaan upeimpia maisemia.
Matka oli raskas, mutta se jo tiedettiin tänne lähtiessä. Emme vain tienneet kuinka raskas. Mutta jos tänne saapuminen oli melkein pelkkää ylämäkeä, niin eikö takaisin mennä pyörien alamäkeen.
Noin puolimatkassa minun vanha "sotavammanikin" heräsi eloon. Vasen polvi ilmoitti olemassa olostaan. Aluksi vähemmän ja loppua vasten kiihdyttäen. Muutaman kerran noustessa ylöspäin jopa tuli kirosanoja ja huudahdus ai.
Ennen reissua kävin jopa fysioterapiassa pyytämässä neuvoja vaellusta varten, jos polvi rupeaa temppuilemaan. Fyssari sanoi, että onko edes pakko mennä sinne. Vastasin, että joo se ei ole vaihtoehto, etten menisi. Fyssari pudisti päätään ja antoi ohjeet. Vähän kieltämättä pelottaa silti huominen. Täältä Pitsujärveltä Haltin huipulle on 12 km suuntaansa. Yhteensä siis 24 km, sen matkan teemme ilman rinkkoja. Ainoastaan päivä reput selässä, tai Juhalla päiväreppu ja minulla puolalainen 80- luvun armeijan leipälaukku olallani. Mukaan otamme snackseja niillä olisi tarkoitus pärjätä koko päivä.
Pitää sanoa, että jo nyt olen pirun ylpeä meistä kummastakin. Lähestulkoon kaikki muut, jotka vastaan on tullut poluillamme, ovat olleet nuorempia kuin me muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Nuorempien niveliensä, lihaksiensa ja toipumiskykyjensä kanssa.
Jos kaikki menee hyvin, niin koko reissu tulee suoritettua 10 päivässä, niin kuin blokinikin kertoo. "Matka Suomen huipulle 10 päivässä tai tässä tapauksessa 10 päivässä sinne ja takaisin.
Huomautuksena Suomen huipulle pääsee ihan kävellenkin, ei tarvitse osallistua Idolsiin tai talentteihin.
Nyt kohta nukkumaan, nyt kello on 20. 55 ja aamulla teippaamaan polvet fyssarin ohjeiden mukaan ja matkaan. Toivottavasti tulee hieno keli.
On samaan aikaan väsynyt olo ja jotenkin rauhallinen. Kahteen päivään ei ole ollut taajuutta puhelimeen. Ei ole sosiaalinen media ilmoittanut että joku tykkäsi, joku reagoi. Ei ole uutiset paukuttanut Tumppia, ei ole ollut sotia, ei mitään muuta kuin polku edessä joka on niin perhanan kivikkoinen. Tällä hetkellä makaan teltassa puron vieressä ja kuuntelen puron solinaa. Kaikkiin paikkoihin sattuu. Lonkat huutaa hoosiannaa, selkä ihan remontissa, Niska on jo oman lukunsa ja polvesta en edes mainitse mitään. Yhdestä asiasta olen tyytyväinen on kipukaupan paljasjalkakengät. Niillä olen minä reissua heittänyt ja hyvin olen pärjäillyt.
Nyt hyvää yötä ja wish us luck. Vaikka saattekin luettavaksenne tämän vasta kun huominen ja ylihuominenkin päivä on mennyt.
Nyt jatkan purosolinan kuuntelua ja vaivun omiin ajatuksiini, on minulla kirjakin mukana, mutten ole sitä edes jaksanut aloittaa.