Päivä 2 Kohti Kilpisjärveä

Aamu on saapunut puskaparkkiin. kello on vähän yli 7. Itse tyypilliseen tapaan heräillyt pisin yötä, mutta muuten nukkunut aika hyvin. Patja olisi autossa saanut olla vähän paksumpi, mutta toisaalta eihän teltassakaan ole kuin pelkkä makuualusta.
Yö oli aika vilpoinen, silti kun oli hyvät peitot, niin pelkällä alushousuilla ja t- paidalla pärjäsi erinomaisesti.

Hetken kuluttua aamutoimien ja aamupalan tekoon.

Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Ensin suuntaamme Haaparantaan halvemmman dieselin perään, siitä tulemme ajelemaan Ruotsin puolelta jonkin aikaa ylöspäin. Matkaa käsivarren päähän enää vajaa 500 km.
On tää kuulkaas aika mahtava seikkailu.

Jatkan tätä jälleen myöhemmin illemmalla kun saavumme Saanatunturin juuressa sijaitsevaan kylään.

Lähdimme puskaparkista matkaan Tornion kautta Haaparantaan etsimään sopivaa tankkausasemaan. Ei tarvinnut kauan etsiä ja ei kuin tankkaamaan. Tällä kertaa Juha oli onnellisessa asemassa ja pääsi tankkaamaan dieseliä kulkuneuvomme sisukssiin. 63.12 litraa mahtui ennen pistoolin naksahtamista. Hintaa koko nesteelle tuli 1250.41 Kruunua. Dieseli oli siis noin 30 senttiä halvempaa kuin Suomessa.

Sieltä köröteltiin Tornion joen Ruotsin puolta ylöspäin Ylätornioon asti ja siellä takaisin Suomen puolelle ja kohti käsivarren viimeistä kylää.

Matkalla poikkesimme napapiirille pitämään kahvi- ja jaloittelutauon.

Melkein koko matka oli aurinkoinen, muutama pieni sade ja ukkoskuuro oli matkalla. Kunnes lähestyimme Kilpisjärveä. Noin 10 km ennen kilpisjärveä alkoi ukkostaa ja sataa. Juuri ennen sitä olimme ihailleet Ruotsin ja Suomen uljaita jättiläisiä. Pienemmillä jättiläisillä oli vielä tuuheat havuhiukset päässään, mutta uljaimmilla kavereillaan oli jo pää kaljuna, eikä kasvanut havun havu päälaellaan. 

Vettä alkoi satamaan runsaasti, samaan aikaan salamoi ja jopa raekuuro yllätti. Sade oli niin sakeaa, ettei äsken nähtyjä jättiläisistä näkynyt kuin ääriviivat sadesumun sisältä.  Saanakin oli loistollaan tullut näkyviin, valitettavasti Suomen kauneimpaa ja kuuluisimpaa tunturia ei kunnolla näkynyt.

Saimme kuitenkin kuvattua hetken saapumistamme automatkamme päätöspisteeseen. Kurvasimme Kilpisjärven K-Kaupan parkkipaikalle ja odottelimme hetken, että rankkasade taukoaisi.  Heti kun sade antoi vähän myöden ja tuli tilaisuus. Menimme kauppaan sisälle ostamaan viimeiset ainekset vaellusreissua varten. Ruisleipää ja lusikkahaarukkaveitsi systeemin.

Kun kiertelimme ja katsoimme turistikrääsää, myyjä huusi. Kaikki ulos, nyt kaikki ulos jättäkää ostoksenne lattialle täällä palaa, välikatto on tulossa. Jätimme ostoksemme lattialle ja riensimme reippaasti kävellen ulos kaupasta autoon istumaan. Kävellessämme tunsimme kyllä savun hajun nenässämme. Käynnistin pakun ja päätimme lähteä pois, ettei oltaisi ainakaan kenenkään tiellä.

Matkasimme retkeilykeskukseen syömään ja varasimme sieltä kahden hengen huoneen. Tämä yö huoneessa ja seuraava pakettiautossa jälleen. Nyt tarkistamme vielä rinkkamme ja katsomme mitä painoa voimme jättää matkasta pois. Tänään illalla saunaan ja tämä yö sängyssä. Jos vaellusreitilla autiomökeissä on paljon elämää, niin se tietää telttamajoitusta. 

On tämä ollut nyt jo reissujen reissu, vaikka eilen aamulla vasta lähdettiin liikkeelle. Muistoja ja kokemuksia kertyy. 

Muuten viimeisen tiedon mukaan K-kaupassa oli modeemi syttynyt palamaan ja henkilökunta sai sen sammumaan ripeällä toiminnallaan. Hyvä niin, kun niitä kauppoja ei vain näin kaukana pohjoisessa muutenkaan monia ole.

Nyt kun kirjoitin tätä ulkona paistaa kaunis ilta-aurinko.
Ennen saunaa käytiin vielä kaupassa joka ei siis palanut, vaikka kovin modeemi sitä yritti varmasti salaman avulla sytyttää. Saimme kuin saimmekin ostettua ruisleipää ja haarukkalusikkaveitsi systeemin ja vielä palasaippuaakin ja karkia huoneeseen.
Sen jälkeen  päätimme vielä käydä kääntymässä luontokeskuksen parkkipaikalla, josta suuntaamme erämaan hellään huomaan, erämaan jossa kylläkin kuljemme merkattua reittiä pitkin.
Vielä yksi autolenkki tehtiin ennen Saunaa.
Juha kertoi matkalla, ettei hän ole ikinä käynyt  Norjassa. Ajoin Kilpisjärveltä pohjoiseen kuusi kilometriä Norjan rajalle, ylitettiin se ja käännyttiin seuraavalta levennykseltä takaisin. Nyt ei voi hänkään enää moista sanoa.
Saunan jälkeen  tulin vielä kirjoittelemaan, Juha jäi suustaan kiinni puhumaan Lontoon murretta erään Amerikkalaisen miehen kanssa, joka oli kuulemma jo kolmatta kertaa tullut Hustonista Kilpisjärvelle.

Palataan taas myöhemmin asian äärelle.

Huomenna taitaa tulla vielä lepopäivä ennen reissua, koska jos vaelluksella sataa yhtäkkiä runsaasti ei se haittaa, mutta olisi kiva kuitenkin tunturille lähteä kuivin kengin.