Päivä 1 Lähtö
Kello soi aamulla 5:30. Hereillä kuitenkin olin jo ennen viittä ja muutamaia kertoja sai jo ennen sitä katsoa kelloa. Varmaas matka jännitystä vähän ilmassa.
Jännitystä varmasti aiheuttaa pelkästään jo ajomatka ylös suomen lappiin. onneksi meitä kuskeja on kaksi ja aikaa meillä on ruhtinaallisesti.
Emme kuitenkaan ole tarkkaan suunnitelleet sitä päivää jolloin lähdemme kävelemään, riippuu niin monesta asiasta yhtenä suurimpana on vallitseva säätila.
Silloin ei säätilalla ole hirveästi merkitystä kun olemme reitistöllä talsimassa, kuitenkin olisi ihan kiva lähteä poutasäässä alkuun.
Paku tosiaan on pakattu, tavarat tarkistettu ja kaikki pitäisi olla kunnossa.
Yksi tärkeä elementti vielä näin 7:39 kun tätä kirjoitan vielä puuttuu, Juha! Hänkin jo ilmoitteli, että tulossa ollaan. Ei siis muuta kuin matkaan. Lupasi ainakin tänne Pöytyälle kaunista säätä ja varmasti tulee kokonaisuudessaan hieno ajokelipäivä.
Jatkan tätä vielä tänään illalla kun saavumme ensimmäseen lepokohteeseemme Kemiin ja lisäilen kuvia tekstiin myöhemmin.
Kello on nyt 20.55 olemme saapuneet Tornioon puskaparkkipaikalle Alkunkankarin luontoolun juureen. On muuten hienopaikka vaikka käydä ihan muuten vain Löytyy iso grillialue, löytyy 600 metrin päästä parkkipaikalta lintutorni, löytyy miljoona verenhimoista hyttystä, jotka tunkee sun sieraimiin, silmiin ja koittavat imeä sut kuiviin. Oikeastaan saavuimme jo puolisen tuntia sitten, mutta ensin piti käydä kokemass nuo kaikki tämän paikan nähtävyydet ja "ihanuudet".
Ajelimme tänään Pöytyältä Huittisten kautta pohjanmaalle ja siitä Ouluun, jossa paikallinen toripoliisi halusi tulla meidän Suomen huipulle pyrkivien miesten kanssa kuvaan. Käytiin myös ensimmäistä kertaa syömässä reissun aikana Oulussa. Siellä käytiin sellaisessa paikassa kuin Kauppuri 5, sitä en osaa sanoa mitä tuo 5 siinä tarkoittaa, osoitetta tai sitten ei yhtään mitään. Mottona heillä on “KRAPULAN HOITOA JA HANKINTAA, JO VUODESTA 2010” Siellä tuli syötyä itsensä ähkyksi yhdellä burgerilla ja ranskiksilla, kyytipojaksi yksi pieni olut. Ei jääty hankkimaan krapulaa, eikä ainakaan näin alussa reissua sitä tarvitse hoitaakkaan.
Ajomatka on mennyt siivillä vaikka Tornioon päästessämme on kulunut 12 tuntia siitä kun lähdimme liikkeelle ja istumalihaksista ja jaloista sen huomaa. Jos istuminen on jo näin rankkaa kuinka rankkaa se käveleminen onkaan tai sitten se on lastenleikkiä tämän rinnalla.
Nyt istumme kummatkin retkeilystä innostuneet keski-ikäiset miehet pakussa somettaen ja kirjoittaen.
Sori kirjoitusvirheistä, korjaan niitä myöhemmin koneella ollessani. Aiheuttaa haasteita joskus pieneen kännykän ruutuun kirjoittaminen.
Kiitos jokaiselle lukijalle ja pysykää mukana, vielä ei tiedä mitä tuleman pitää.